Lukujen takaa

Uudenkaupungin Sanomat 13.1.2026

Lukuja ja asioita voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, ja joskus niitä voidaan myös käyttää siirtämään huomio pois olennaisesta. Ari Saastamoisen yleisönosastokirjoitus oli sikäli poikkeuksellinen, että siihen koettiin tarpeelliseksi vastata kolmen henkilön voimin, mutta silti keskeiseen kysymykseen ei annettu selkeää vastausta.

Vastine keskittyi perusteellisesti selittämään järjestelmää, kertoimia ja lainmukaisuutta, mutta jätti avoimeksi ydinasian siitä, onko nykyinen varhaiskasvatuksen palveluverkko ja mitoitus taloudellisesti järkevin ja pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu? Kyse ei ole lain noudattamisesta vaan tietoisista poliittisista ja strategisista valinnoista, joiden kustannusvaikutuksista tulisi voida keskustella avoimesti.

Lautakunnan puheenjohtajalta ja kahdelta viranhaltijalta ei ole asiallista eikä roolin mukaista siirtää keskustelua henkilöön menevään arvioon, varsinkaan kun kyse on myös valtuustossa esitetyistä taloudellisista ja rakenteellisista kysymyksistä. Kun vastine päättyy vihjaukseen harhaanjohtamisesta ja moitteeseen siitä, ettei kirjoittaja ole “keskustellut viranhaltijoiden kanssa”, se ei enää ole hallinnollista tiedonvälitystä vaan poliittisesti värittynyttä puolustautumista. 

Sama ilmiö toistuu eri tasoilla. Kuntatasolla kysymys palveluverkon kustannuksista ja kestävyydestä käännetään keskusteluksi tilastojen epätarkkuudesta ja järjestelmien puutteista. Valtakunnallisessa työttömyyskeskustelussa puolestaan huudetaan lukuja ja etsitään syyllisiä, mutta vältetään puhumasta rakenteellisista tekijöistä, kuten eläkeuudistuksen seurauksista, työmarkkinoiden viiveistä sekä maahanmuuton osuudesta työttömyyslukuihin. Harva pysähtyy kysymään, miksi työttömyys kasvaa? Keskustelu jää usein syyttelyksi, vaikka taustalla on rakenteellisia muutoksia, joihin yksittäinen hallitus ei lyhyellä aikavälillä voi vaikuttaa.

Työmarkkinat reagoivat viiveellä. Eläkeuudistus, jossa eläkeikää on nostettu, oli välttämätön eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta, mutta kolikon kääntöpuoli jätetään kertomatta. Kun työpaikkoja ei vapaudu luonnollisen poistuman kautta entiseen tahtiin, työttömyys väistämättä lisääntyy, koska uusille tulijoille ei ole tilaa. Tilanne kiristyy entisestään, kun yhtälöön lisätään ne noin 50 000 ulkomaalaistaustaista työtöntä, jotka kilpailevat samoista vähistä paikoista. Työpaikat eivät ole pysyvä kakku, mutta taantumassa ne käyttäytyvät kuin kakku. Kun uusia työpaikkoja ei synny riittävästi, jakajia on enemmän kuin jaettavaa. Tämä näkyy työttömyysluvuissa riippumatta siitä, kuka sattuu olemaan hallituksessa.

Siksi keskusteluun liittyy myös työllistämisen riski. Moni pienyrittäjä toimii jo nyt äärirajoilla eikä uskalla palkata, jos riski on liian suuri. Työpaikka, jota ei uskalleta perustaa, ei työllistä ketään. Työttömyydestä ja taloudesta voi huutaa lukuja, mutta se ei ratkaise mitään. Jos haluamme ymmärtää, miksi ongelmat syntyvät ja miksi ne eivät katoa iskulauseilla, meidän on uskallettava puhua mekanismeista lukujen takana. Vasta sen jälkeen voidaan käydä rehellistä keskustelua ratkaisuista. 

Mikko Saari Ps

https://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2026/01/on-nahtava-lukujen-taakse/

Kirjoituksessa mainitut muut kirjoitukset:

Kaupungin vastine saastamoiselle:

https://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2026/01/vastine-saastamoisen-yleisonosastokirjoitukseen/

Saastamoisen kirjoitus:

https://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2025/12/mielipide-kaupungin-talouden-ja-palveluiden-tilastoinnin-haasteet-kysymyksia-ja-huomioita/