Avoimuus vahvistaa päätöksentekoa


Julkinen valta on palvelulupaus, ei valta-asema lojaaleille. Nyt olisi aika purkaa ne rakenteet, joissa päätöksentekoa ohjaa miellyttämisen logiikka eikä asiantuntemus.

Kuten työsuojelun asiantuntija Antti Rimpineva kirjoitti Turun Sanomissa (30.5.2025), hovikulttuuri vie julkisen sektorin yhä kauemmas siitä, mitä sen pitäisi edustaa: läpinäkyvyyttä, reiluutta ja palvelua. Tämä kulttuuri on eri ilmentymä samasta ongelmasta, josta hyvä veli -verkostot kumpuavat, sisäpiiriläisyys, lojaalisuuden vaatimus ja vallan suojaaminen totuuden sijaan.

Kun päätöksenteon kriteeriksi tulee ”kenet tunnet” eikä ”mitä osaat”, ollaan sivuraiteella. Valta keskittyy harvoille ja päätösten valmistelu tapahtuu yhä enemmän epävirallisissa verkostoissa. Kriittiset havainnot leimataan negatiivisuudeksi ja ne, ketkä uskaltavat puhua suoraan, sivuutetaan. Näin syntyy järjestelmä joka ei enää palvele kuntalaisia, vaan suojelee itseään.

Hyvä veli -verkostot eivät ole pelkkiä huhuja. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaiset pitävät niitä yleisimpänä kunnallisen korruption muotona. Verkostot toimivat kulisseissa ja ohittavat demokraattisen päätöksenteon. Se on vaara, jota ei voi vähätellä.

Meillä Uudessakaupungissa on paljon hyvää, mutta emme ole immuuneja näille rakenteille. Päinvastoin, pienissä yhteisöissä verkostot ovat usein suljetumpia. Juuri siksi tarvitaan rohkeutta katsoa pintaa syvemmälle. Ei ole vahvuutta vaieta, vaan kykyä nostaa asioita esiin ja keskustella niistä avoimesti.

Avoimuus ja rehellinen vuoropuhelu eivät uhkaa kunnallista päätöksentekoa, vaan ne vahvistavat sitä. Kun päättäjät uskaltavat kuunnella myös epämukavat totuudet, syntyy parempia päätöksiä ja vahvempaa luottamusta.

Palvelulupaus lunastetaan teoilla, ei titteleillä.

– Mikko Saari

https://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2025/06/avoimuus-vahvistaa-paatoksentekoa/

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästöjä etsitään mutta etuja ei leikata

Hyvinvointialueilla säästöjä etsitään, mutta poliittisia etuja ei leikata Hyvinvointialueiden rahoitustilanne on kriittinen. hoitojonot kasvavat, hoitajia lomautetaan ja palveluverkostoa supistetaan.  Kaikkialla puhutaan säästöistä, mutta yksi menoerä näyttää olevan koskematon.  Ryhmärahat ja kokouspalkkiot pysyvät ennallaan, ja joissain tapauksissa niitä jopa korotetaan. Ryhmäraha on käytännössä puoluetukea eri nimellä. Se on veronmaksajien rahaa, jota ei käytetä terveyspalveluihin, vaan poliittisten ryhmien toiminnan rahoittamiseen. Tämä "hillotolppa" maksaa veronmaksajille yli 8 miljoonaa euroa vuodessa, vaikka säästöpaineiden keskellä sen tarpeellisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Ryhmärahojen lopettamisella voitaisiin palkata satoja hoitajia ja parantaa suoraan asukkaiden saamaa hoitoa. Monilla alueilla, kuten Lapissa ja Etelä-Savossa, on jo tehty päätöksiä ryhmärahojen leikkaamisesta. Myös Pirkanmaalla asiasta on käyty keskustelua. Varsinais-Suomessa suunta on kuitenk...
Lue lisää

kuntapolitiikan todelliset kasvot

Kun politiikan kulisseissa sisäpiirit sanelevat tahdin ja kokoushuoneiden pöydillä lepäävät vain haaleat, katteettomat unelmat, alkavat kunnan rakenteet hitaasti murentua.  Kuinka helposti kukoistavastakin yhteisöstä voi tulla rapautuvan talouden ja heikkojen päätösten areena, missä visiot pysyvät paperilla, mutta eivät konkretisoidu?   Kriisikunnaksi ajautuminen ei ole sattumaa, vaan monen eri tekijän summa. Se syntyy hitaasti kasvavista ongelmista, jotka saavat kehittyä ilman riittävää puuttumista.  Yksi merkittävä taustatekijä on poliittisen päätöksenteon vinoutuminen. Kun kunnanvaltuustossa asetetaan oma etu, oman poliittisen ryhmän menestys ja pienen sisäpiirin tavoitteet yhteisen edun edelle, on vaikea löytää kestäviä, koko kuntaa hyödyttäviä ratkaisuja. Tällaisessa ilmapiirissä ryhmäkuri pitää hiljaisetkin valtuutetut ruodussa, ja vahvojen vaikuttajien ääni peittää alleen rakentavan keskustelun. Tämä johtaa helposti siihen, että varsinainen pitkäjänteinen strategin...
Lue lisää