Vaikuttavuuden moniulotteisuus koulun tuntikehyksissä

Vaikuttavuuden moniulotteisuus koulun tuntikehyksissä

Koulutusjärjestelmän ytimessä on perimmäinen tavoite tarjota laadukasta opetusta, joka valmistaa oppilaita elämään ja työelämään.
Viime aikoina keskustelu on kuitenkin kääntynyt yhä enemmän siihen, miten voimme ylläpitää tai jopa parantaa opetuksen laatua ja vaikuttavuutta samalla, kun koulutusjärjestelmät kamppailevat taloudellisten paineiden alla.
Tässä keskustelussa tuntikehysten rooli on noussut yhdeksi aiheeksi, johon liittyy useita ristiriitoja ja haasteita.

Kun kunnan taloudelliset säästöt ajavat tuntikehysten pienentämiseen, edessä avautuu dilemma: miten voidaan varmistaa, että opetuksen laatu ja vaikuttavuus eivät kärsi, kun resursseja vähennetään?
Tuntikehysten pienentäminen kasvattaa suoraan opetusryhmien kokoa, mikä heikentää yksilöllistä opetusta. Tämä on erityisen haitallista oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka tarvitsevat erityistukea. Kun luokkakoot suurenevat, opettajat eivät pysty keskittymään yhtä hyvin jokaiseen oppilaaseen, mikä vaikuttaa oppimisen laatuun ja oppilaiden kykyyn omaksua opetettavaa.

On tärkeää huomioida, että opetuksen vaikuttavuutta ei mitata pelkästään todistusten tuloksilla.
Oppilaiden hyvinvointi, motivaatio ja sosiaalinen kehitys ovat yhtä lailla tärkeitä tekijöitä, jotka vaativat resursseja ja huomiota.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne oppilaat, jotka kamppailevat perusosaamisen puutteiden kanssa.
Oppimisvajeiden muodostuminen varhaisessa vaiheessa aiheuttaa negatiivisen kierteen, jossa oppilas alkaa pysyä säännöllisesti jäljessä opetuksen edetessä.
Tämä johtuu siitä, että uuden tiedon omaksuminen käy vaikeaksi, jos aiemmat perustiedot eivät ole vahvalla pohjalla.
Ilman riittäviä tukitoimia tämä pahimmillaan johtaa koulupudokkuuteen, mikä on myös merkittävä taloudellinen haaste.

Tässä kontekstissa tuntikehysten merkitys korostuu. Ne ovat väline, jonka avulla voidaan varmistaa, että kaikki oppiaineet ja opetuksen osa-alueet saavat riittävästi huomiota.
Tuntikehysten joustava soveltaminen ja kohdentaminen voi tukea erityisesti niitä oppilaita, jotka tarvitsevat lisätukea perusosaamisen saavuttamiseksi.

Investoiminen opetukseen myös taloudellisesti haastavina aikoina, on välttämätöntä.
On siis hyvä muistaa että tänään kun säästämme väärästä paikasta maksamme siitä moninverroin enemmän myöhemmin. Koulutus on myös kunnan vetovoimatekijä mitä ei voi unohtaa.

Mikko Saari